Haastattelu-Esiintyjän sydän

Esiintyjän sydän-
Reetta Haavisto puhuu yleisön voimasta

Mitkä ovat suurimmat inspiraationlähteesi oopperataiteessa?
Koen omalla kohdallani suurimman inspiraation syntyvän yksinkertaisesti musiikin ja tekstin yhteisvoimasta. Toisaalta inspiraatio ruokkii itseään ympäristössä, missä vuorovaikutus muiden kanssamuusikoiden tai vastanäyttelijäparin kanssa saa aikaan tunteen siitä, että elämme tätä hetkeä juuri tässä ja nyt näinä kirjoitettuina henkilöinä ja annamme tekstille ja musiikille mahdollisuuden viedä mukanaan. Joskus jopa käy niin, ettei edes huomaa olevansa lavalla ja tuhannen silmäparin kiintopisteenä. Minua kiehtoo teoksissa suunnattomasti hyvät ohjaukset, joissa näkyy myös sydämen sivistys.

Kuinka valmistaudut tiettyyn rooliin ja mitä se vaatii sinulta taiteilijana?
Aloitan roolien opiskelun ensin kuuntelemalla teosta, kääntämällä librettoa omalle äidinkielelleni, paikantamalla itseni teoksen vaiheisiin ja miettimällä roolin tarkoitusta missäkin kohdassa. Katselen eri esityksiä ja teen päässäni eräänlaisen ajallisen kartan roolihenkilöstä. Sitten toistan ja toistan sanojen painoja, fraasien kestoja, etsin tunnetiloja, opin pätkiä ulkoa, tunnustelen voimien jakamista ja laulan, laulan, laulan, kunnes roolihenkilöni herää eloon. Joskus se löytyy nopeasti ja joskus siinä voi mennä aikaa jopa niin kauan, että hahmo on löytynyt vasta kenraalinäytöksessä. Roolin opettelu voi kestää jopa yli vuoden ja aina välillä se on hautumassa ja taas otetaan uuteen tarkasteluun.

Miten koet yleisön vaikutuksen esityksiisi, erityisesti oopperassa?
Koen yleisön vaikutuksen herkästi ja se millainen yleisö on milloinkin, vaikuttaa se suuresti myös hahmon sen iltaiseen . Tässä työssä ne tähtihetket on suurimmilta osin juuri esitykset ja vuorovaikutus yleisön kanssa. Jos yleisö on reagoiva jo heti alussa, saa taiteilija siitä lisäkierroksia tulkintaan ihan eri tavalla. Joskus taas hyvin hiljainen yleisö voikin olla äärimmäisen haltioissaan ja räjähtää raikuviin suosionosoituksiin vasta loppukiitoksissa. Viikonpäivillä on myös usein merkistystä minkälaista reagointia kuuluu lavalle saakka. Herkullisinta on juuri ne hetket, kun on onnistunut ajoittamaan jonkun, joskus pienenkin asian, juuri oikealle hetkelle ja kuulet yleisön reaktiosta, että se on huomattu.

Onko sinulla tiettyjä rituaaleja tai tapoja rentoutua ennen tärkeitä esityksiä?
Aiemmin olin vielä tarkempi koko päivän kulusta, mutta aamulla kun herää, tietää heti miten ääni kulkee sen päivän esityksessä. Jos aamulla jo tuntuu takkuiselta herätä, on syytä ottaa päivä rauhassa ja lämmitellä kehoa niin hyvin kuin mahdollista, mutta lempeällä otteella. Jos taas tuntuu, että jo heti herättyä voi laulaa kolmiviivaisen C:n, voi päivällä ottaa vähän rennommin ja riittää kun saapuu hyvissä ajoin työpaikalle. Teatterilla minulla muodostuu aina samanlaiset rutiinit roolista ja maskiaikataulusta riippuen. Rituaaleihin kuuluu vaihtelevalla järjestyksellä juomaveden lämmitystä, naamarasvan lisäys, kehon lämmittelyä, äänen avauksen ensimmäisiä vaiheita, piilolinssit, maskiin, äänen avaaminen jatkuu, pukeutumista, kehon lämpimänä pitoa ja kaikki aina lähes minuutilleen samalla tavalla. Lopuksi vielä pukijan kanssa loput vaatteet ylle ja näyttämölle.

Millaisia tavoitteita asetat itsellesi taiteilijana uudelle vuodelle?
Viime syksynä heitin ilmoille haaveeni kesäteatterin lavasta tulevalle kesälle, mutta taitaa käydä niin, että tulevana kesänä taidankin lomailla. Muutoin tuleva vuosi tuo paljon töitä näyttämöllä ja tavoitteet seuraavien kiinnitysten osalta on nyt asetettu. Tällä alalla seuraava vuosi on aikalailla paketoitu jo hyvissä ajoin, mutta kyllä sinne haaveita mahtuu. Alkuvudesta kajahtaa heti ilmoille upeaakin upeampi konsertti Wienin uusivuosi operetin pyörteissä Sinfonia Lahden kanssa. Pääsemme samalla vuosikurssilla Sibelius-Akatemiassa opiskelleen Waltteri Torikan kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä lavalle Hanna Glawarina ja Danilo Danilovitschina.

Mitä haluaisit välittää yleisöllesi taiteellasi?
Tärkein oopperataiteen tehtävä on saada ihmiset irtoamaan hetkeksi reaalimaailmasta ja sukeltamaan toiseen aikaan ja paikkaan. Tilaan, jossa aika ikäänkuin pysähtyy ja voi päästä osalliseksi tai keskelle jotain sellaista tilannetta, mihin ei koskaan muutoin olisi päätynyt. Suurinta on unohtaa ajan kuluminen ja vain tempautua mukaan. Haluan välittää omalla äänelläni tarinoiden suuria tunteita!